Mikä on konttorirotan pelastus? Perjantai. Kuuluun niihin ihmisiin, jotka tekevät töitä maanantaista perjantaihin, pääsääntöisesti klo: 8-16. Tämä viikko oli erityisen raskas. Sysky on saapunut ja sen myötä saapuvat flunssat, sateet ja pimeys. Työpaikallani on jo valmiiksi resurssipulaa, joten yhdenkin ihmisen poissaolo tuottaa minulle lisää työtä. Olin tuossa taannoin sairaslomalla itse burnoutin takia ja yritän tasapainoitella henkisen hyvinvointini kanssa, pimeys ja sateet eivät paranna asiaa.

Tänään oli kiire, pysähtyminen oli vaikeaa ja tauotkin meinasivat unohtua. Deadline painoi päälle ja olo oli toivoton. Mutta onneksi on perjantai. Tunne siitä, että saan pari päivää hengähtää on hyvin voimaannuttava, unohtamatta sitä että minullahan on kohta lomakin!

Koin ennen olevani vahva, itsenäinen persoona, joka pystyi ihan mihin vain joten on tuntunut kummalliselta että minäkin voin romahtaa. Olin hyvin itsevarma ja minulle oli suoraansanottuna ongelma pyytää keneltäkään apua. Pakko pärjätä, niin työssä kuin arjessa. Aika ja ikä ovat opettaneet monia asioita itselleni. Vasta tänä vuonna olen oppinut, että on ihan okei pyytää apua. On ihan okei sanoa ettei jaksa. On ihan okei olla heikko, haavoittuvainen. On ihan okei näyttää oma sisimmäisin toiselle ihmiselle. On ihan okei itkeä.

Täytän pian jälleen vuosia, ihan tässä marraskuussa. Se on saanut itseni taas ajattelemaan, mitä kaikkea sitä onkaan yhdessä vuodessa opittu. Tiedättehän kuinka elämässä tehdään näitä harjoituksia "Missä näet itsesi viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä..."... Noh, viisi vuotta sitten aloitin nykyisessä työpaikassani, jonka piti olla vain väliaikaista. Viisi vuotta sitten en osannut ajatellakaan olevani sellainen kuin nykyään olen, en ajatellut olevani töissä samassa yrityksessä. Tässä vaiheessa joku saattaa ajatella, että olisin luopunut mahdollisista unelmistani. Mutta ei, lopetin uneksimasta elämstä ja aloinkin elämään unelmaa. Pidän työstäni, pidän elämästäni, olen kasvanut henkisesti ja ymmärrän taas paremmin itseäni.

Vaikka viimeaikoina tieni onkin ollut kivikkoista ja rankkaa, olen silti onnellinen. Onhan tänään perjantai.