Jokaisella meistä on oma tapamme purkaa paineita, jokaisella meistä on jokin harrastus joka tuottaa meille mielihyvää. Toimii terapiana, resonoi hyvää fiilistä. Kyllä, se voi olla television katselua, instrumentin soittamista, videopelien pelaamista, urheilua, pienoismallien rakentelua, kokkailua, palapeleja... Vain taivas on rajana.

Omiin viimevuosieni suosikkeihin on kuulunut juokseminen ja valokuvaaminen. Koin itseni töiden ja huonosti nukutun yön jälkeen väsyneeksi, ulkona sataa ja liikkuminen ei inspaa. Mitäs sitä keksisi? Päätin pitkän ajan jälkeen kaivaa maalaustarvikkeeni esille ja yllätin itseni. Laitoin soimaan suosikki kappaleitani ja kaivoin vanhoja luonnoksiani esille. Niitä, jotka on pitänyt maalata jo iät ja ajat sitten. Annoin palaa.

Sain yhden luonnoksistani valmiiksi. Se ei ole paras työni, mutta ei myöskään huonoin. Eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Nyt on ihan huikea fiilis, sillä on väliä! En edes muistanut kuinka ihanaa tuo touhu on, niin kauan viime kerrasta on jo aikaa. Sain tehtyä valmiiksi jotain, joka oli jo kauan sitten jäänyt kesken. Oikeastaan olin jo jossain vaiheessa heittämässä maaleja ja pensseleitä pois, kun koin jonkinmoista alemmuuskompleksia töistäni. Toisinaan minulla on tapana olla hyvin itsekriittinen. Onneksi olin säästänyt ne, koska taas tänään huomasin ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä kuinka hyvä jossakin on. Tärkeintä on se, että nauttii siitä mitä tekee. Kaikessa ei tarvitse olla paras, kaiken ei tarvitse olla suorittamista. Tekemisen ilo, varsinkin kun tekee jotain itsensä, ei muiden vuoksi, on ihan mahtavaa.

Tämä oli hyvin tervetullutta terapiaa ja haluankin muistuttaa samalla jokaista tekemään jotakin sellaista mistä itse nauttii. Ei muiden, vaan itsensä vuoksi. Kokeilkaa jotain uutta, tai tarttukaa johonkin vanhaan tekemiseen, joka laittaa teidän mielihyvänystyrät hyppimään. Vaihtelu virkistää